Ahdistuksen takia hakeuduin hoitoon ensimmäisen kerran kuopukseni vauva-aikana. Jatkuva arkinen suorittaminen, oman ajan puute ja ongelmat silloisessa parisuhteessa olivat todennäköisesti laukaisevia tekijöitä. Samoihin aikoihin lähipiirissäni kävi äkillinen kuolemantapaus, joka vaikutti minuun erittäin voimakkaasti. En juurikaan nähnyt iloa elämässäni tai toivoa tulevaisuuden suhteen. Hoidin pakolliset asiat kuten aiemminkin, mutta olin väsynyt arkeeni ja äitiyteen, enkä jaksanut panostaa niihin niin paljon kuin olisin halunnut jaksaa.
Ahdistus oli lähes päivittäistä ja voimistui vuosien aikana. Olin vaihtelevasti lääkityksellä ja ilman lääkkeitä. En kokenut saavani apua psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolta ja lopetin käynnit muutaman kerran jälkeen. Silloisen parisuhteeni viimeisen vuoden aikana aloitin taas lääkityksen, koska ahdistuskohtaukseni pahentuivat entisestään ja ärsyynnyin voimakkaasti jopa ilman mitään selkeää syytä. Vaikka oma aikani oli lisääntynyt ja olin aloittanut uusia harrastuksia, en kokenut oloani hyväksi. Lääkityksestä sain ensiavun pahimpiin oireisiin.
Silloisen parisuhteeni päätyttyä lopetin myös ahdistuslääkityksen, jota ilman olen pärjännyt yllättävänkin hyvin. Ahdistusta enemmän minua ovat vaivanneet masennusoireet, mutta nekin tulevat ja menevät aaltoillen. Olen kokenut muutamia voimakkaampia ahdistuskohtauksia lääkityksen lopettamisen jälkeen ja lievempää ahdistusta vain hetkittäin. Lievän ahdistuksen kanssa selviänkin hyvin ja tiedän sen menevän nopeasti ohi. Voimakkaissa ahdistuskohtauksissa olen kuitenkin lähes toimintakyvytön, lamaantunutkin.
Voimakas ahdistus on minulla verrattavissa siihen, että olisi sullottuna pimeään jätesäkkiin, joka on puristimessa. Sitä jätesäkkiä vaan ei saa repimällä rikki. Nukkuminen voi hieman helpottaa masennusoireitani, mutta ahdistuneena en saa unta. On vain tuijotettava kattoon ja odotettava olon helpottumista. Vaikka oloni ahdistuskohtauksen aikana on lamaantunut, niin samalla olen myös äärimmäisen virittynyt ja tämä näkyy voimakkaana ärsykeherkkyytenä. Pienikin väärä sana tai kosketus voi aiheuttaa silmittömän raivokohtauksen.
Tähän mennessä paras apu ahdistukseeni on ollut rakkaan puolisoni syli. Oloni helpottuu heti, kun hän ottaa minut lähelle ja silittää rauhallisesti. Sanoja ei tarvita. Välillä hän vilkaisee minua tarkistaakseen tilanteen katseellaan. Muutamia kertoja olen jopa alkanut spontaanisti hymyillä noissa hetkissä, jolloin ahdistus onkin lauennut nopeasti. Olen todella onnekas, kun minulla on hänet.