Kaksi ensimmäistä luokkaa yläasteella elin hyvin tavallista teinin elämää. Olin todella ihastunut yhteen ylemmän luokan poikaan tuon kahden vuoden ajan. En uskaltanut edes moikata hänelle, vaikka olimme vaihtaneet joitain viestejäkin. Perhoset lentelivät vatsassani, kun näin vain vilauksenkin hänestä. Taisin rakkauskirjeenkin hänelle kirjoittaa ja huippuihana köksän maikkani lupasi välittää kirjeeni pojalle. Tämä jäi kuitenkin kaukoihastuksen tasolle, kuten lähes kaikki ikätovereideni ihastuksetkin. Tyylini vaihtui gootista pissikseen ja siitä lökäpöksyhoppariin. Otin monien muiden ikäisteni tapaan napalävistyksen ja hiukseni kärsivät aivan liian monesta värikäsittelystä.
Aikansa kuumin somealusta oli IRC-galleria, jonne otin kuvia itsestäni digikameralla peilin kautta, muutin useimmat mustavalkoisiksi ja väänsin kontrastit kaakkoon (oi niitä aikoja). Viestit vaihtuivat tekstareina tai MSN Messengerissä tietokoneen välityksellä. Biisejä imuroitiin laittomasti netistä päivätolkulla ja ladattiin CD-levyille kuunneltaviksi. Pidin tuohon aikaan myös useampia kotisivuja, lähinnä eläinaiheisia. Silloin ei vielä ollut saatavilla alustaa, jossa olisi voinut osia raahaamalla ja klikkailemalla muuttaa sivuista haluamansa näköiset, vaan opettelin omatoimisesti HTML- ja CSS-koodia, jotta sain sivuista haluamani näköiset. Eipä tulisi tänä päivänä mieleenikään nähdä moista vaivaa esim. tämän blogin aikaansaamiseksi.
Tietysti yläasteella oli myös draamaa. Kaverit olivat välillä "huoria" ja seuraavalla viikolla taas kuljettiin käsikynkässä hihitellen. Minä sain jonkin verran kiusaamista osakseni ylemmän luokan tytöiltä, kun tieto ihastuksestani levisi heidän korviinsa. Muistan, kuinka pelkäsin ja yritin vältellä heitä, vaikka kiusaaminen olikin vain sanallista. Tytöt osaavat olla mielestäni erityisen julmia toisilleen. Olen kuitenkin näin jälkikäteen helpottunut, ettei silloin ollut älypuhelimia ja kaikkia tämän päivän somealustoja mahdollistamassa vielä julmempaa nöyryytystä. Tänä päivänä en siedä kiusaamista pätkääkään, vaan puutun välittömästi, jos sellaista jossain näen.
Yhdeksännellä luokalla aloin seurustella ja eristäytyä vanhoista kavereistani. Vietin aikaa lähinnä vain poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa. Viihdyin paljon myös kotona, enkä ole koskaan käyttänyt alkoholia alaikäisenä. Tupakkaa maistoin kerran, mutta paljastin asian itse jo samana päivänä äidilleni, koska omatuntoani soimasi. Sen koommin en tupakkaan alaikäisenä koskenut, vaikkei äitini ollut asiasta moksiskaan. Luulen, että halusin olla omalla tavallani kapinallinen pysymällä erossa alkoholista. Kaikki ympärilläni olevat kuitenkin joivat enemmän ja vähemmän säännöllisesti, mutta minulla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa kokeilla.
Suurin kapinani kohdistui kouluun ja etenkin meidän luokanvalvojaan, jota en voinut sietää. Olin päässyt mukaan "pahojen poikien jengiin" ja kernaasti olin mukana hyppimässä luokan ikkunasta ulos sekä haistattelemassa opettajille. Nukuin tunneilla, opiskelu ei kiinnostanut ja jopa yrittämällä yritin alisuoriutua tunteakseni paremmin oloni osaksi jengiä. Kykyihini nähden heikoltahan se 9. luokan todistus näytti, mutta taisi kuitenkin olla keskiarvo yli tyydyttävän. Valitsin jatko-opiskelupaikkani aivan väärin perustein ja jätin sen nopeasti kesken. Myöhemmin olen suorittanut lukion ja korkeakoulututkinnon.